Päällystakki (työkirja)
11.02.2010 - 18:19 / kivi.
- Vuodenvaihteessa 2009-2010 HS Nyt julkaisi 20 viikon ajan versiotani Gogolin “Päällystakista”, novellista joka aloitti venäläisen kaunokirjallisuuden sellaisena kuin me sen tunnemme.
- http://www2.hs.fi/extrat/nyt/paallystakki/
Tulkinta on ehdottomasti kuitenkin omani. Itse asiassa koko tarinaa piti pureskella paljonkin ennen kuin se alkoi tosissaan aueta, kuten lanka aukeaa kerältä. Enhän ollut aikaisemmin tehnyt klassikkosovitusta, enkä olisi varmaan nytkään tehnyt ellei veljeni Antti olisi päätynyt ohjaajaksi johonkin epämääräiseen lähiö-työväenteatteriiin, ja miettiessään mikä venäläisistä klassikoista nyt laitettaisiin teuraaksi, bongannut joukosta Päällystakin …pakkomyytäväksi veljen rakkaudella mulle. Kävin heti hakemassa Lapuan kaupunginkirjastosta molemmat käännökset, ja epäusko alkoi lukukertojen myötä varovasti muuttua ajatukseksi, että ehkä sittenkin…
Alusta alkaen oli selvää, että Pietari pitäisi kuvata oikein, vaikka historiallinen tarinankerronta tietysti on väistämättä pienten anakronismien summa. Kenties kaikkia kuvassa näkyviä taloja ei aina ollutkaan. Tiedän varmuudella että erään kuvissa näkyvän kirkon rakennustyöt alkoivat vasta tarinan jälkeen, mutta retrotyylisenä luomuksena ja Pietarin maamerkkinä se sai silti jäädä.
Pietarin silloistakin tiedän vain rakennusvuoden, en mitä muutoksia ne ovat kokeneet. Keräsin ja valokopioin kaiken kuvamateriaalin mitä Pietarin kaduista, taloista ja ihmisistä löysin, erityisesti “aikalaiset” maalaukset ja piirustukset joista saattoi toivoa historiallista korrektiutta. Valokopiointiurakan aikana tapahtumat ja paikat alkoivat hakea toisiaan. Oli aika kirjoittaa tarina.
Ensin tulivat vähän kerrallaan idealuonnokset.
Varhainen Akaki. Kuvan ylälaidassa näkyvä laskutoimitus on osa viereisen muistikirjan sivun täyttävää canasta-korttipelin pistelaskua. Kultaisen Floriinin oluttupa, Amsterdam, 11.8.2005
Olen aina kirjoittanut parhaiten liikkeellä ollessani. Helsingissä asuessa minulla oli tapana ajaa raitiovaunulla ympyrää ja kirjoittaa siinä samalla, maalla asuessa junamatkat tarjosivat saman henkisen työtilan.
Mikään ei kuitenkaan ole yhtä tuottavaa kuin ulkomaanmatkoilla ajatusten kehittely. Kulttuurin vaihtuminen saa ajatukset virtaamaan, eikä kosketuspinta arkeen hidasta.
Kysymys on aina tarinasta. Jotkut osaavat kertoa nopeasti vaikka kuinka pitkiä kokonaisuuksia, minä kehittelen pidempiä tarinoita todella pitkään. Tässä yksi myöhäisempiä rakenneluonnoksia.
- Aluksi pitää päästä tunnelmaan. Voi ottaa vaikka jonkin historiallisesti oikeaan aikaan sijoittuvan elokuvan ja piirtää siitä kuvia muistiin. Ylistarossa, ehkä 2006
Samaa kamaa. Tulisija koukkuineen pääsi melkein räätälin kotiin, mutta hella vaihtui uudempaan valurautahellaan. Itse asiassa Päällystakin tarkkaa ajankohtaa oli vaikea hakea, siirsin sen ajassa selkeästi eteenpäin siitä mihin Gogol oli sen sijoittanut, miettien että koska Gogol kertoo omasta ajastaan naamioiden sen menneisyydeksi, voin minäkin kertoa omasta ajastani naamioiden sen Gogolin ajaksi. Gogol kirjoitti Päällystakin 1842 ja kuoli jo 1850-luvulla. Toisaalta, kiitos lännenfilmien ja ensimmäisten valokuvien, aika 1800-luvun puolivälistä sen loppupuolelle jonne tarinan väljästi sijoitin, aikaan ensimmäisten postimerkkien (Englannissa) ja savukkeiden (Venäjällä) tullessa markkinoille on lukijoille valmiiksi tuttua kuvamateriaalia.
Gogolin tuotannon pääosassa on usein Pietari itse. Tämä kuva ei ole Pietarista, vaan Wittenbergistä missä Luther naulasi teesinsä kirkon oveen. Otin tämän mukaan näyttääkseni miten suttaan asioita muistiin liikkeellä ollessani. Wittenberg, 2004
Edellistä hieman perustellumpi kuva. Bratislavasta.
Kuten sotilaista näkyy, en vieläkään tarkkaan tiedä mihin aikaan tarinan sijoittaisin. Luonnoksessa näkyy kuitenkin jo kirjurien sali, jossa Akaki työskentelee. Samassa paperissa oli myös luonnos viimeisestä sivusta, tai ehkä koko aukeamasta. Ylistaro, 2006
Millaisessa talossa Akaki asuu? hetken kokeilin sijoittaa kotia kauemmas kaupungin laidalle, mutta matka virastoon ei enää olisi ollut kävelymatka. Päädyin johonkin välimaastoon, kerrostaloasutuksen ja puuhökkelien siirtymäkohtaan. Räätäli tietenkin asuu kerrostalossa, tosin keittiönportaassa. Tämä taitaa todellisuudessa olla jokin polttopuiden myyntitoimisto jokivarressa. Huomaa, että savupiipun ympärillä lumi on sulanut. Lapua, 2006
Nyt päästään jo tarinan avainkohtiin. Helsingissä, 2008
Tarinaa syntyy usein yöaikaan aamuun asti. Nämä sivut on kirjoitettu Oulussa, kesällä 2009
Vesiväriluonnos ensimmäisestä sivusta. Tällä ja seuraavalla sivulla varustautuneena neuvottelin julkaisusopimuksen ollessani käymässä Helsingissä. Tämä on piirretty ja maalattu ensimmäisessä Britannian-asunnossani Salford Keysissä, 2008
Tällaisena se sitten tuli Nyt-liitteeseen. Minun sivuni on vaakapuolikas, kooltaan 30 x 21, ja jokainen Nyt-liitteen sivu koostuu kahdesta vaakapuolikkaasta, tosin joskus sijoiteltuina niin että kokokuva onkin keskellä. Albumia varten piirrän tämän varmasti uusiksi, jo Akakin hahmon kehityksen takia. Salford, 2009
Ennen piirtämistä tarina pitää vielä jakaa sivuihin sen mukaan kuin tilaa on annettu. Berliinissä, 2009
Koko ajan joutuu hakemaan detaljeja. Tsaarin Venäjän loppuaikoina (1800-luvun puolivälistä eteenpäin) univormut olivat kova sana, melkein kaikilla ammattikunnilla oli jonkinlainen virkapuku. Sen sijaan "venäläistyylisissä" maalaisvaatteissa kulkemisesta saatettiin jopa rankaista. Salford, 2009
Tässä itse päällystakki. Tai lähinnä muistiinpano siitä, miltä herrasmies tuohon aikaan mieluiten halusi näyttää. Huomaa luiskat hartiat ja kellohamemainen helma, kapeat hihat ja vyötärö. Solmio ei ole vielä vakiintunut, vaan kaulan peite on useimmiten soljella kiinnitetyn kroatialaistyylisen huivin tai pystykauluksen ja narukravatin välimaastosta. Manchester, 2009
Aika ajoin piti selata kuvakirjoja venäläisistä ihmiskasvoista. Nämä henkilöt ovat englantilaisesta valokuvakokoelmasta "Päivä Neuvostokansalaisen Elämässä" tjsp. Manchester, 2009
Kuvassa alimpana näkyvä päättäväinen sotilas sai kunnian olla esikuvana rosvolle joka pelkällä auktoriteetillaan riistää Akakilta takin. Rasputinin näköinen kaveri yläoikealla on aidosti juuri tuon näköinen, laittaisin valokuvan ellei copyright kieltäisi.
Lempisivuni koko tarinasta. Akakin humaltuminen ja eräänlainen hyvin hidas kameran suljin yhdistyneinä impressionistiseen perspektiiviin. Joe Saccolla on paljon tällaisia kuvia, mutta itse olin omaksunut idean jo paljon aikaisemmin, muistaakseni joskus 1970-luvun puolivälissä ilmestyneestä italialaisesta sarjakuvaversiosta Shakespearen "Myrskystä". Salford, 2009
Juhlissa viimeistä samppanjalasia Akakille voi tarjota vaikka moskovalaisuuden kuvaaja Aleksandr Sergejevits Puskin.
Teen joka sivusta kuvakäsikirjoituksen ennen piirtämistä. Merkitsen siihen mukaan myös kohdat, jotka tarinan laajentuessa albumimuotoon tulevat mukaan. Nyt-liite antoi kuitenkin vain 20 sivua, ja vaikka joka sivu jakautuu kahtia albumiin, tarvitaan vielä paljon uutta (tai siis Nyt-versiosta pois jätettyä) ennen kuin 64-sivuinen tarina on kasassa. Salford 2009
Tarinan luoja, Nikolai Gogol, 1809-1852. Gogol sai lainata kasvonpiirteensä myös Jeesukselle/enkelille joka avaussivulla arvostelee Akakia kirkon otsikkofriisistä käsin ja lopussa tulee noutamaan Akakin pois maallisesta elämästä.
Ensimmäinen 20 sivun versio löytyy osoitteesta: http://www2.hs.fi/extrat/nyt/paallystakki/
Kivi
2 vastausta - “Päällystakki (työkirja)”
Trackback URI | Kommenttien RSS
13.02.2010 - 12:32
Huippumeininki!
18.02.2010 - 12:34
Hei, tämähän on nissä titeiden maisterin opinnoissa työ sitä vailla, että pitää kääntää ja pitää vielä esitellä se Gogolin kirjakin… mutta ydin on. Kaunista kuin mikäkin! Kiitos tästä!